Työelämässä lojaalisuus on aina kaksisuuntaista

Työelämä on jatkuvassa murroksessa. Yritykset kilpailevat parhaista osaajista, mutta liian usein unohtavat, että osaajat kilpailevat myös parhaista työpaikoista.

Keskustelu työhyvinvoinnista, johtamisesta ja työelämän arvoista käy kuumana, ja hyvä niin. On kuitenkin yksi teema, joka nousee esiin kerta toisensa jälkeen: lojaalisuus.
Liian moni työpaikka odottaa työntekijöiltään uskollisuutta ilman, että tarjoaa mitään vastineeksi.

Kulttuuri, jossa "ole kiitollinen, kun sinulla on töitä" ajattelu elää edelleen, on yllättävän yleinen. Mutta todellisuudessa lojaalisuus on vastavuoroista. Se ei ole automaatio, vaan ansaittava asia, molemmin puolin. Lojaalisuus on aina kaksisuuntaista.

Yritys, joka oikeasti arvostaa työntekijöitään, näyttää sen käytännön teoilla, ei pelkillä juhlapuheilla. Se tunnistaa, että osaajat ovat organisaation tärkein voimavara, eivät pelkkä resurssi.

Mistä tietää, että työpaikka todella arvostaa työntekijäänsä? Merkit ovat selkeitä.

Yritys, joka välittää:

Näkee työntekijänsä panoksen ja antaa tunnustusta tehdystä työstä. Kuuntelee ja reagoi huoliin, ei kuittaa niitä olankohautuksella. Kunnioittaa työn ja vapaa-ajan rajoja eikä glorifioi ylitöitä tai jatkuvaa tavoitettavuutta.

Nostaa omia osaajiaan esiin ja tarjoaa etenemismahdollisuuksia. Investoi urakehitykseen koulutuksella, mentoroinnilla ja uusilla haasteilla. Saa jatkamisen tuntumaan oikealta ratkaisulta, ei ainoalta vaihtoehdolta. Maksaa osaamisen mukaista palkkaa, ei vain sitä, mihin juuri ja juuri suostut.

Mikäli nämä asiat loistavat poissaolollaan, on syytä pysähtyä.

Jos organisaatio ei arvosta osaamistasi, ei panosta kasvuusi, eikä edes pyri pitämään sinua, kun alat katsella ympärillesi, lue tilanne. Jatkaminen ympäristössä, jossa sinua ei nähdä tai kuulla, ei tee palvelusta kenellekään. Ei sinulle, ei työnantajalle, eikä lopulta työyhteisölle.

Osaaminen, aika ja energia ansaitsevat tulla kohdatuiksi paikassa, jossa niillä on merkitystä. Lopulta kysymys on arvostuksesta. Työn merkityksellisyys rakentuu siitä, että koet kuuluvasi johonkin, saat tehdä työtäsi omilla ehdoillasi ja kehityt urallasi. Kun tämä toteutuu, lojaalisuus syntyy luonnostaan.

Ja johtajille: paras tapa sitouttaa osaajat ei ole sopimuksella ja hienoilla puheilla, vaan arjen teoilla.

PS. Mitä mieltä sinä olet? Onko aika tehdä suomalaisen työelämän reality check?